Yksi ehkä karseimmista tavoista herätä on se, kun olet autuaasti täydessä unessa pehmeiden lämpimien peittojen ympäröimänä, näet unta puolialastomista timmikroppaisista miehistä juoksentelemassa vaalealla hiekkarannalla.. ja sitten kun se ihanainen Fabrizio on ojentamassa sinulle drinkkilasia..... se perkeleen ovikello soi.
Sitten yrität paniikissa etsiä yön aikana kadonneet ahdistavat pyjamahousut ja villasukat jalkaan...Yrität päästä ovelle törmäämättä mihinkään, sillä silmäthän ovat luonnollisestikin vielä puolittain muurautuneena kiinni.. Harot hiuksia alas että näytät ihmiselle.. JA ovelle päästyäsi tajuat, että voiiii viiiittt.....sshhiiiiii....Missä avaimet turvalukon aukaisuun?!?!
Ovisilmästä pikainen vilkaisu, että postin tätihän se siellä töröttää toppavaatteissa ja ilme sen mukainen, että mikähän krapulainen juoppo siellä oventoisella puolella ryömii, kun kestää näin helvetin kauan.
Eli sitten olohuonetta kohti etsimään avaimia, että oven saa viimein auki. Tässä vaiheessa onneksi on jo silmät suurin piirtein auki ja suusta lähtee reipas moikkaus pienellä pubiruusumaisella äänellä postin tädille, että huomenta... (vaikka kello luultavasti on jo puolenpäivän paremmalla puolella).
Onneksi postin tädillä on kuitenkin mukavia tuomisia ja hetkellinen sydämen rytmihärö tasaantuu nopsaan, kun pääsee tutkimaan uutta kalenteria, jossa seikkailee sukulaislapsukaiset. ^^
Awwww... <3
Ja hitot... Faaaaabriiiiizioooooo.... Mihis me jäätiin?!?!?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti