Haa, muistuipa mieleen kun vanhoja tekstejä tutkailin, että enpä ole pahemmin päivittänyt siivoamis-intoiluani.
Eli joskus siellä blogin alkuaikoina alkoi ilmetä lievää vitutusta siitä, että kämppä on täynnä kaikkea romua ja rytkyä, millä ei tee mitään mutta eivätpä ne osaa uloskaan lähteä.
Usempaan kertaan tuli katseltua Tavarataivas-nimistä dokkaria, jossa Petri-niminen nuorimies päättää testata kuinka monella tavaralla tulee oikeasti toimeen. Tämä toimi jonkinlaisena inspiraationa sille, että omistakin romuista olisi hyvä päästä eroon tai siis ainakin pelkistää elämäänsä niin, että alkaisi löytyä jokin punainen lanka tässä kuluttamisessa jne.
Tässä parin vuoden sisään on tullut myös tämä japanilainen Marie Kondo ja hänen päätelmänsä tavaroiden karsimisesta. Ilmeisesti tämä KonMari-metodi oli myös jonkinlainen some-ilmiö ja ymmärtääkseni, joillakin ihmisillä tämä oppi on mennyt jo pikkaisen liiankin pitkälle kaikessa intoilussaan. :D
Kondon ydin ideahan on, että ihminen eläisi niiden tavaroiden keskellä, jotka tuottavat iloa. Jos nyt yhtään maalaisjärkeä omaa, niin ideahan ontuu jo tuossa, sillä vaikka en omaa raastinrautaani rakastakaan ja se ei minulle juurikaan mitään iloa tuo (korkeintaan raastetut rystyset), niin en silti siitä ole luopunut, koska raastinraudalla on kuitenkin oma tarpeellinen toimintonsa siinä vaiheessa kun jotain pitää saada raastettua. :D Vai pitäisikö tämä nyt ajatella niin, että raastinrautani suo minulle sen ilon että elän rystysnahalla höystetyllä juustoraasteella.. :D :D Noh joo.. Takaisin asiaan.
Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin tässä kämpässä sellainen, että tavaroista eroon pääsy on edelleen kesken.. Mutta paljon parempi kuin mitä blogin aloitushetkellä. :) Heh, tottakai tässä on päästy eroon Exästä ja hänen tavaroista, mutta myös näissä parissa muutossa mitä tein lähti paljon muutakin (omaa) tavaraa roskiin ja kierrätykseen. :D Pelkästään paperisilppua tuli useita jätesäkillisiä, kun kävin läpi papereitani ja tuhosin varsin järjestelmällisesti turhia pois..
Tällä hetkellä eniten ärsyttävät romut, mistä en ole vielä eroon päässyt, ovat vanhat sähkölaitteet, työpöydän sahattu kansilevy ja muuta tälläistä pientä krääsää, mikä ei kaupaksi mene tai jolla ei voi enää mitään tehdä. Mutta elän toivossa että tämä turhuus lähtee vielä tässä loppuvuodesta ulos ja kämppä näyttää viimein siltä, että ei tarvitse hävetä jos joku tänne sattuu kylään yllättäen tulemaan. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti